Monikulttuurisuus ja lasten psykologinen arviointi
Lasten monikulttuurisessa psykologityössä ja -tutkimuksessa edellytetään yleisohjeiden lisäksi myös tässä esiteltävien erityisohjeiden tuntemista. Monikulttuurisuudella tarkoitetaan tässä yhteydessä pääasiassa maahanmuuttajavanhempien lapsia. Ohjeita voi rajoitetusti soveltaa myös tilanteissa, joissa toinen vanhemmista on maahanmuuttaja.
Monikulttuurinen psykologintutkimus vie aikaa huomattavasti enemmän kuin tavallinen tutkimus. Varsinainen lapsen tutkimus vaatii paljon aikaa, samoin kuin laadukkaan tutkimuksen vaatima moniammatillinen yhteistyö.
Maahanmuuttajalasten ja -nuorten tutkimisessa on otettava huomioon, että mikään psykologinen testi tai menetelmä ei ole täysin kulttuurivapaa. Lasten kognitiivisen tason arvioinnissa suositellaan, että painotetaan yleensä testien ei-kielellisiä osioita, joissa etenkin tuottavaa kielitaitoa vaaditaan mahdollisimman vähän. Myös ns. kulttuurivapaisiin testeihin on syytä suhtautua varauksella. Niinpä psykologin on tavallista enemmän käytettävä muita kuin perinteisiä tutkimusmenetelmiä maahanmuuttajalasten arvioinnissa. Näitä ovat esimerkiksi lasten, opettajien ja perheen haastattelut sekä todellisten koulu- tai oppimistilanteiden simulaatiot. Lapsen toiminnan observointi koulussa luokkatilanteissa ja välituntien aikana sekä päiväkodissa ohjatuissa toimissa ja vapaissa leikkitilanteissa on arvokas tapa hankkia tietoa. Psykologi voi tehdä myös kotikäyntejä nähdäkseen kuinka lapsi toimii kotiympäristössä.
Oppimis- ja kouluvaikeuksien sekä lapsen kielitaidon arviointitavan olisi ainakin osin oltava dynaaminen, jolloin arvioinnissa ei keskitytä pelkästään lapsen taito- tai kykytason selvittämiseen, vaan tutkitaan ennemminkin lapse lähikehityksen vyöhykettä (Vygotsky). Tässä selvittelyssä voi käyttää dynaamisen arvioinnin menetelmiä. Dynaamisessa lapsen tilanteen selvittämisessä käytetään arvioinnin lisäksi arvioitavan taidon pienimuotoista opetusta ja harjoittelua, jolloin saadaan kartoitettua em. lähikehityksen vyöhykettä. Tällainen arviointi on pedagogisesti validia, joten tuloksen perusteella voidaan tehdä suosituksia siitä miten paljon ja millä tavoin kyseistä lasta olisi hyvä opettaa.
Lapsen kielitaidon tasoa on usein vaikea tutkia tai tietää. Psykologin on hyvä tietää, mikäli lapsella on vaikeuksia myös omassa äidinkielessään, tai hänellä ei ole yhtä pääkieltä vaan hän kommunikoi eri asioista eri kielillä.
Projektiivisten testien käyttö ja tulkinta maahanmuuttajalasten kanssa on myös varsin haasteellista. Koska lasten kokemusmaailma poikkeaa usein varsin suuresti Suomessa kasvaneiden lasten tilanteesta, on tutkivalla psykologilla oltava kokemusta siitä, miten kyseisestä kulttuurista tulevat lapset yleisesti ottaen reagoivat tämäntyylisiin testeihin. Tämä on syytä ottaa huomioon myös silloin, kun esimerkiksi Rorschachin testiä käytetään havaintokognitiivisena testinä eikä projektiivisena menetelmänä.
Monikulttuurinen psykologinen tutkimus edellyttää tavallista perusteellisempaa lapsen taustatietojen keräämistä. Tämä puolestaan vaatii tiivistä yhteistyötä vanhempien kanssa. Psykologin olisi hyvä tietää, millainen on perheen rakenne, milloin, miksi, miten ja keiden kanssa lapsi on tullut Suomeen, miten perhe on kotoutunut Suomeen, mitä kieliä lapsen arkeen kuuluu tai on kuulunut, pystyvätkö vanhemmat tukemaan lasta koulutyössä sekä miten lapsen arki rakentuu. Yhteistyö perheen kanssa vaatii psykologilta joko kulttuurin tuntemusta tai tiivistä yhteistyötä henkilön kanssa, joka tuntee kyseisen kulttuurin (ns. kulttuuritulkki). Psykologin on syytä selvittää oman työnsä luonnetta vanhemmille, jotta vältyttäisiin väärinkäsityksiltä. Perheelle voi olla entuudestaan vierasta käyttää psykologin palveluita.
Moniammatillinen yhteistyö on yksi monikulttuurisen psykologityön peruspilareista. Yhteistyötahoja voivat olla luokanopettaja, erityisopettaja, päiväkodin henkilöstö, omakielinen opettaja, S2-opettaja, muut psykologit, sosiaalityöntekijä, nuorisotyöntekijä jne. Tarkoituksena on saada lapsesta tietoa mahdollisimman monelta taholta. Näin saadaan tietää miten lapsi toimii eri tilanteissa ja erilaisten ihmisten kanssa. Tämä antaa arvokasta tietoa selvitettäessä lapsen koulunkäyntiin liittyviä pulmia.
Tulkin käyttöön tutkimustilanteessa liittyy monia huomioon otettavia asioita (katso monikulttuuristen asiakastilanteiden yleisohjeet). Joskus psykologi ei käytä tulkkia vaikka pitäisi, joskus tulkki vastaa lapsen puolesta tai antaa tälle vinkkejä. Erityisen ongelmallinen tilanne on silloin, kun tulkki suhtautuu lapseen toisella tavoin kuin suomalaisessa kulttuurissa pidetään hyväksyttävänä (esimerkiksi fyysisellä väkivallalla uhkailu). Näistä asioista on hyvä keskustella tulkin kanssa etukäteen ja varmistaa tulkin ammattitaitoinen ote. Perheenjäsenen toimimista tulkkina tulee aina välttää.
Lasten ja vanhempien eritahtinen kotoutuminen tuo perheen dynamiikkaan omat ominaispiirteensä. Psykologin on hyvä huomata, että lapsi on saattanut - nopeimmin uuden kielen ja kulttuurin omaksuneena perheenjäsenenä - joutua vastuunottajan ja omien vanhempiensa opastajan rooliin hyvinkin nuorella iällä. Lasta ympäröivän yhteiskunnan (koulukaverit, opettajat jne.) odotukset ja vanhempien odotukset käyttäytymisen kulttuurisista koodeista voivat myös olla keskenään erilaiset ja aiheuttaa sekä lapselle että huoltajille ristiriitaisen tilanteen.
Kirjallisuutta:
Hautaniemi, P. (2004). Pojat! Somalipoikien kiistanalainen nuoruus Suomessa. Nuorisotutkimusseura, julkaisu 41/2004.
Maahanmuuttajalasten ja –nuorten psykologinen arviointi koulumaailmassa (1999). Espoon, Helsingin ja Vantaan BACU- koulupsykologien työryhmä. Vantaan kaupunki.
Talib, M-T. (2002). Monikulttuurinen koulu. Haaste ja mahdollisuus. Helsinki: Kirjapaja.
Testilautakunnan verkkosivujen sisältö on lisensoitu Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen-Ei muutettuja teoksia 1.0 Suomi lisenssillä.